Neuvotteleva virkamies Meri Paavola työskentelee sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osastolla, Haittojen ehkäisemisen ryhmässä. Hänellä on ollut keskeinen rooli tupakkalain uudistamisessa.

Mihin Suomen tupakkalainsäädäntö sijoittuu suhteessa EU-tupakkalainsäädäntöön?

Suomi kuuluu ilman muuta tupakkapolitiikan kärkimaihin EU:ssa – ja maailmassa. Systemaattinen ja edistyksellinen politiikka on myös tuottanut tulosta, sillä tupakkatuotteita käytetään Suomessa vähiten koko Euroopassa. Uuden tupakkalain myötä olemme varmasti taas askeleen lähempänä savutonta (lue: tupakatonta ja nikotiinitonta) Suomea. Lain esitöissä tavoitteen saavuttamisen aikatauluksi on asetettu vuosi 2030.

Onko EU-lainsäädännöstä ollut hyötyä kansallisen lainsäädännön kehittämisessä

Esimerkiksi tupakointikiellot kuuluvat kansalliseen toimivaltaan ja niihin liittyen EU voi antaa vain suosituksia. Kansallisen lainsäädännön kehittämiseen eurooppalaisella yhteistyöllä ja maiden välisellä kokemusten vaihdolla on kuitenkin ollut erittäin paljon vaikutusta. EU-lainsäädännön edellyttämät muutokset ovat tietenkin olleet hyödyllisiä, kuten esimerkiksi nyt tupakka-askeihin tulevat isot varoituskuvat.

Miten hyvin uusittu laki vastaa nykytilanteeseen? Jäikö jotain keskeistä puuttumaan?

Kansainvälisessä tupakkapolitiikassa uusin ja nopeasti leviävä hitti on tuotemerkittömien tupakkapakkausten käyttöönotto (ns. plain packaging). Suomessakin sitä harkittiin, mutta lopulta se jäi pois vuoden 2016 tupakkalakiesityksestä.

Jokainen voi pohtia sitä, olisivatko savuttomat työpaikat ja ravintolat toteutuneet pelkällä valistuksella?

Mitkä ovat haastavimmat kohdat tupakkalain kokonaisuudistuksessa?

Sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden sääntely on kokonaan uusi asia tupakkalaissa. On vaikea arvioida, mitä niiden käytölle tapahtuu myynnin vapauttamisen jälkeen. Tupakkalaissa on direktiivin vaatimat laatu- ja turvallisuusvaatimukset ja kansallisilla säännöksillä on pyritty huolehtimaan siitä, ettei sähkösavukkeista tulisi nuorille uutta väylää nikotiiniriippuvuuteen.

Miksi tarvitaan laki, miksi pelkkä valistus ei riitä?

Usein kysytään, eikö esimerkiksi parveketupakoinnin rajoittamisesta voisi vain sopia naapureiden kesken, miksi siitä pitää säätää laissa? Sopiminen on tietenkin ensisijainen ratkaisukeino, mutta valitettavasti Suomessa on yllättävän paljon tupakoitsijoita, jotka eivät – pyynnöstä huolimatta – ota toisia huomioon. Viranomaiset saavat paljon kyselyjä asiasta, mutta nykytilanteessa tilanteisiin on käytännössä mahdotonta puuttua. Lain tarkoituksena onkin taata, ettei kukaan joudu altistumaan naapurin tupakansavulle omassa kodissaan. Jokainen voi myös pohtia sitä, olisivatko savuttomat työpaikat ja ravintolat toteutuneet pelkällä valistuksella?

Mikä on mielestäsi tupakkalain suurin saavutus?

Tupakkalaissa sen tavoite – tupakkatuotteiden käytön loppuminen – on suurin yksittäinen saavutus. Se antaa oikeutuksen tiukalle lainsäädännölle, jonka tarkoitus on tuotteen poistuminen markkinoilta niin, ettei kukaan enää halua käyttää sitä. Tupakkaan suhtautuminen on muuttunut koko ajan kielteisemmäksi ja tupakointi vähentynyt huimasti. Vuosituhannen vaihteesta lähtien aikuisten tupakointi on vähentynyt kolmanneksella ja nuorten tupakointi vähentynyt puoleen.

Mitä vielä tarvitaan, jotta saavutetaan nikotiiniton Suomi?

Tupakkatuotteiden hohto pitäisi saada sammumaan niin, etteivät nuoret enää aloittaisi niiden käyttöä. Lisäksi tupakka- ja nikotiiniriippuvaisten hoitoa pitäisi parantaa nykyisestä huomattavasti. Tupakoinnin lopettamisen tuki on tupakkapolitiikkamme heikoin lenkki. Tähän pitäisi saada terveydenhuollossa rakenteellinen muutos niin, että tupakoivat saisivat systemaattisesti tukea lopettamiseen.

Julkaistu Savuton Suomi -päivänä 31.5.2016

Meri PaavolaMeri Paavola. Kuva: STM