”Savuton Suomi on yhteisen tahdon tulos”
Savuttomaan ja nikotiinittomaan Suomeen päästään, kun keskeiset esteet tunnistetaan ja niitä ratkotaan tutkitun tiedon pohjalta. Se on mahdollista yhteisön voimalla, uskoo Savuton Suomi 2030 -verkoston puheenjohtaja, professori Kari Reijula.
Savuttomuuden edistäminen on ollut Kari Reijulan työtä jo vuosikymmenten ajan, sillä hän on tutkinut hengityselinsairauksia ja sisäilmaongelmia 1980-luvulta saakka. Kun tupakointi työpaikoilla kiellettiin vuonna 1995, Reijula hyppi tasajalkaa ilosta.
”Se oli sisäilmatutkijan onnenpäivä. Oli tuntunut hullulta jahdata sisäilmasta vähemmän vaarallisia kemiallisia yhdisteitä, epäpuhtauksia ja milligrammamolekyylejä, kun samaan aikaan työpaikan ilmassa leijui syöpää aiheuttavaa tupakansavua.”
Kun tupakointi työpaikoilla kiellettiin vuonna 1995, Reijula hyppi tasajalkaa ilosta.
Vuonna 2009 perustettiin Savuton Suomi 2030 -verkosto, jonka puheenjohtajana Reijula on toiminut alusta asti. Verkoston tavoitteena on, että vuonna 2030 aikuisväestöstä enää alle 5 prosenttia käyttäisi tupakka- tai muita ei-lääkkeellisiä nikotiinituotteita. Nyt tavoitteeseen on alle kahdeksan vuotta.
”Joidenkin mielestä olen tavoitteessamme idealisti, mutta itse uskon, että maaliin päästään. Olemme jo pitkällä ja saaneet yhdessä hyvin paljon aikaan. Tavoitteeseen pääseminen ei kuitenkaan onnistu paikoillaan istumalla vaan töitä pitää tehdä. Keskeiset esteet on tunnistettava ja niitä on ratkottava tutkittuun tietoon pohjautuen.”
Päättäjät kuuntelevat verkostoa
Reijula uskoo, että Savuton Suomi 2030 -verkoston olemassaolo helpottaa nikotiinittomuutta edistävien yhteiskunnallisten päätösten tekemistä. Verkostossa on mukana muun muassa terveysjärjestöjä, ammattijärjestöjä, yhdistyksiä ja tutkimuslaitoksia.
”Kun tällainen joukko tavoittelee yhdessä savutonta ja nikotiinitonta Suomea, päättäjät kuuntelevat herkällä korvalla. Toinen tärkeä asia on, että etenemme maalia kohti tutkittuun tietoon nojaten sekä hyvinvointia ja terveyttä arvostaen.”
Verkoston olemassaolo helpottaa nikotiinittomuutta edistäviä yhteiskunnallisia päätöksiä
Verkosto pysyy kiinni tutkitussa tiedossa, sillä jäseninä on tutkimusorganisaatioita, ja verkoston tutkijoista ja tutkijaryhmistä koostuva tieteellinen neuvottelukunta kokoaa tietoa vaikuttamistyön tueksi.
Verkoston voima perustuu kuitenkin myös sen vilpittömään haluun edistää terveyttä ja hyvinvointia.
”Näillä virkavuosilla olen saanut olla mukana monenlaisissa yhteisöissä, mutta harvassa, jos missään, on ollut tällainen myötätuuli. Minua on yllättänyt mukana olevien ihmisten palo satsata kallisarvoista aikaansa päämäärään pääsemiseksi.”
Vieroitusta ja ennaltaehkäisyä – ei uusia nikotiinituotteita
Reijulan mukaan nyt on tärkeintä panostaa tupakoinnista ja nikotiinista vieroitukseen ja siihen, etteivät nuoret ala käyttää tupakka- ja nikotiinituotteita.
”Onnistumme, jos pystymme estämään nikotiiniriippuvuuden syntymisen tai auttamaan siitä eroon. Tällöin ihmiset lopettavat nikotiinia sisältävien tuotteiden käytön ja kukaan uusi ei aloita. Hyvinvointialueilla tulee antaa tehokkainta mahdollista tukea ihmisille, jotka haluavat eroon nikotiiniriippuvuudesta. Kyse on myös tupakoivan ihmisen oikeusturvasta saada tukea tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettamiseen.”
Nuorten nikotiinittomuuden tukeminen vaatii toimenpiteitä kaikissa yhteisöissä, joissa nuoret viettävät aikaa – kodeissa, kouluissa ja harrastuksissa. Tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöä voidaan tutkitusti ehkäistä korkealla hinnalla ja veroilla.
”Olisi perusteltua nostaa tupakka- ja nikotiinituotteiden ostoikäraja 20 vuoteen, kuten on tehty jo monissa maissa.”
Tupakkateollisuus on pidettävä erossa terveystalkoista
Reijula huomauttaa, että tupakkateollisuus on pidettävä erossa ”terveystalkoista”. Tupakkateollisuus markkinoi uusia nikotiinituotteita laajentaakseen asiakaskuntaa ja väittää tavoittelevansa savutonta maailmaa. Todellisuudessa uudet nikotiinituotteet saavat aikaan ja pitävät yllä nikotiiniriippuvuutta.
” Tupakkateollisuus pyrkii uusilla nikotiinituotteilla pitämään niiden käyttäjät elinikäisessä asiakkuussuhteessa. On edesvastuutonta puhua savuttomuuden tukemisesta ja samaan aikaan markkinoida nikotiiniriippuvuutta aiheuttavia tuotteita. Pitäisi pikemminkin puhua nikotiinin terveysvaaroista ja nikotiiniriippuvuudesta.”
