”Työpaikkojen savuttomuus muutti asenteita”

SAVUTTOMUUDEN ASIALLA 29.1.2020

Tupakointikiellon tuleminen työpaikoille käänsi asenneilmapiirin savuttomuutta suosivaksi. Päätöksenteossa tarvitaan nykyäänkin reippaita otteita, uskoo Lääkärit tupakkaa vastaan -verkoston puheenjohtaja Olli Simonen.

Lääkäri Olli Simonen työskenteli 1990-luvulla sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehenä. Hänen kädenjälkensä näkyy tupakkalain kehityksessä.

”Vuoden 1976 tupakkalaki oli nappiin osunut pelinavaus ja alku suomalaiselle tupakoinnin vähentämispolitiikalle. Laki oli aikanaan ensimmäisiä laatuaan maailmassa, mutta tämän päivän näkökulmasta se tuntuu pehmeältä ja varovaiselta. Savuttomuutta toivottiin varsin maltillisesti”, Simonen sanoo.

Tupakointikiellon saaminen työpaikoille vuonna 1995 oli Simosen mukaan merkittävä käännekohta. Se muutti sisätilat laajasti savuttomiksi, yleisen asenneilmapiirin savuttomuutta tukevaksi ja vähensi erityisesti vähän koulutettujen suomalaisten tupakointia.

Ennen rautakaupoissakin myytiin tupakkaa.

Simonen pitää merkittävinä muutoksina myös tupakan mainonnan ja ravintolatupakoinnin kieltämistä, tupakkatuotteiden poistamista näkyviltä myyntipisteissä ja tupakkatuotteiden myynnin muuttamista luvanvaraiseksi.

”Ennen rautakaupoissakin myytiin tupakkaa rautakauppatuotteena, mutta ei enää luvanvaraisuuden jälkeen. Luvanvaraisuuden myötä myyntipaikkojen lukumäärä suorastaan romahti, mikä oli tavoitekin.”

Savulle altistumiselle ei ole turvarajaa

Ravintoloiden savuttomuus eteni asteittain. Aluksi ravintoloiden tupakointialueilta ja -kopeista tulvi savua savuttomiin tiloihin. Nyt ravintoloissa voi jo hengittää raikasta ilmaa.

Simosen mielestä savuttomia alueita pitäisi saada lisää. Esimerkiksi lasten leikkipaikkojen, uimarantojen ja bussipysäkkien tulisi olla savuttomia. Hän jatkaa, että tupakointi parvekkeilla, ulko-ovien edessä ja seinien vieressä on sisäilmaongelma.

Puhdas sisäilma on jokaisen kansalaisen perusoikeus.

”Koneellisen ilmastoinnin aiheuttama alipaine imee korvausilman mukana tupakansavua sisään joka raosta, pahimmillaan kymmenen metrin etäisyydeltä seinästä.”

Simonen tähdentää, että sisäilman tupakansavupitoisuudelle ei ole olemassa turvarajaa, jonka alapuolella ei aiheudu terveyshaittoja.

”Puhdas sisäilma on jokaisen kansalaisen perusoikeus, joka on lailla turvattava.”

Isoja tekoja tarvitaan

Nykyisen tupakkalain tavoitteena on savuton ja nikotiiniton Suomi vuonna 2030. Simonen uskoo, että tavoitteen toteutuminen vaatii uusia, reippaita päänavauksia.

”Tupakkasairauksien hoidon korvausvastuu tulisi siirtää tuotevastuuperiaatteen mukaisesti vahingollisen tuotteen valmistajalle, tupakkateollisuudelle. Samoin tulisi menetellä tupakantumppeihin liittyvän jätehuollon kustannusten korvaamisessa.”

Tavoitteena on tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppuminen.

Simonen jatkaa, että poliittisia päättäjiä pitäisi muistuttaa tupakkalaissa tapahtuneesta ideologisesta muutoksesta. Vuonna 2016 tupakkalain tavoitteeksi määriteltiin tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppuminen, kun aiemmin ajatuksena oli vain tupakoinnin vähentäminen.

”Tupakkapolitiikka on nyt tupakoinnin loppumispolitiikkaa. Sen pitäisi näkyä päätöksenteossa!”